LEHTIJUTTUJA:
Kaleva 17.9. 2019: Lavalla soi kotiseutukaipuu
https://www.kaleva.fi/lavalla-soi-kotiseutukaipuu/3345316
Aamulehti 28.8. 2017: Nuoren pianistin hurja vuosi: lapsen syntymä ja kaksi isoa pianokisaa
https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/art-2000007269847.html
YLE 31.8. 2017: Maj Lind -kilpailun suomalaisfinalisti: "Hiljaisuus juuri ennen soittamista on paras hetki"
https://yle.fi/uutiset/3-9808852
Helsingin Sanomat 29.8. 2017: Maj Lind -finaalipaikka yllätti matematiikkaakin opiskelleen suomalaispianistin - pienen vauvan isä teki vuoden työn kahdessa kuukaudessa
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005345241.htmlv
Kultakuume 29.8. 2017:
https://areena.yle.fi/audio/1-4178780
Savon Sanomat 30.8. 2017: Hannu Alasaarela nautti Maj Lind -finaalista: "Tuntui, että mitään pahaa ei voi tapahtua"
https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/2997413
Ilkka Pohjalainen 24.8. 2017: Maj Lind -pianokilpailun suomalaisedustaja: "Tietää olevansa oikealla tiellä musiikissa"
ARVOSTELUJA:
YLE 28.4.2023
Kare Eskolan Uudet levyt
"Bachin klaveerimusiikin virtuoottinen kruununjalokivi nimittäin takaa armottoman vertailun kaikkiin sitä soittaneisiin pianistisuuruuksiin Glenn Gouldista alkaen. Mutta kas ihmettä! Alban julkaisemaa debyyttilevyä kuunnellessa meidän kriitikkojen rakastama vertailu unohtuu, niin hyvin Alasaarelan persoonallisuus ja kokonaisnäkemys levyä kantavat. Sama se miten muut soittavat, Alasaarela soittaa hyvin."
Lähde: https://yle.fi/aihe/a/20-10004782
Kulttuuritoimitus 26.4.2023
"Hannu Alasaarela pitää suunsa kiinni ja soittaa Goldberg-variaationsa kirkkaan kuulaasti"
"-- Ehkä soittajan kiinnostus luonnontieteisiin tekee musiikistakin eksaktia, järjestystä ja kerroksia paljastavaa. Toisaalta Alasaarelan tulkinnassa kuuluu myös herkkä ilmaisuvoima, jonkinlainen nöyryys jokaisen sävelen edessä. Ja aika on myös virtuoosisilla ilotulitusten hetkillä. --"
Lähde: https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-levyt/hannu-alasaarela-pitaa-suunsa-kiinni-ja-soittaa-golbderg-variaationsa-kirkkaan-kuulaasti/
Hufvudstadspladet 3.11. 2019
"Glimtar i Grankulla av den färggranna amerikanska musikmosaiken"
Lähde: https://www.hbl.fi/artikel/glimtar-i-grankulla-av-den-farggranna-amerikanska-musikmosaiken/
Kaleva 21.9. 2019
"Romantiikkaa pianistin sydämessä"
" -- Taiteilijana Alasaarela on kuin lämmin tuulahdus menneiltä ajoilta, sillä nykypäivän moniin turboahdettuihin virtuooseihin verrattuna hänen soittonsa on äärimmäisen hienostunutta ja jopa aristokraattisen tyylikästä.
Taiteilijan tekniset valmiudet ovat tietysti huikealla tasolla, mutta koskaan ei tunnu siltä, että Aalasaarela pyrkisi vain esittelemään vaivatonta osaamistaan. Kaikki vaikuttaa tapahtuvan musiikin ehdoilla ja ikään kuin aikaa olisi rajattomasti käytössä.
Chopinin konsertosta kuultiin äärimmäisen herkkä ja tyylikäs tulkinta, ja vaikka Alasaarela joskus venyttikin rauhallisuuden ja hidastelun riskirajoille saakka, pysyi esitys kuitenkin yhtenäisenä ja ratkaisut tuntuivat juuri tämän näkemyksen kannalta perustelluilta. Kaiken kruunasi taiteilijan maagisen kaunis sointi. --"
Lähde: Kalevan 21.9. paperiversio
Turun Sanomat 17.8. 2019
"Konserttiarvio: Tunteiden koko kirjo väritti raikasta Bach-tulkintaa"
Lähde: https://www.ts.fi/kulttuuri/4672702/Konserttiarvio+Tunteiden+koko+kirjo+varitti+raikasta+Bachtulkintaa
Saimaa soi 9.3. 2018
"Tibor Boganyi ja Hannu Alasaarela Lappeenrannassa"
Lähde: https://www.saimaasoi.fi/2018/03/tibor-boganyi-ja-hannu-alasaarela.html
Kaleva 2.10. 2017
"Piano soi pimeydestä pimeyteen"
"-- Alasaarela on hieno muusikko, joka pystyy tekemään takkuisimmastakin nykymusiikista mielenkiintoista ja liki helposti lähestyttävää. Hienostuneen sointitajunsa ansiosta taiteilija myös löytää kauneutta mitä yllättävimpien dissonanssiröykkiöiden seasta.
Salin uusi valotekniikka mahdollisti konsertin alkamisen täydellisestä pimeydestä ja valon määrää lisättiin vain vähitellen. Samalla tavalla musiikki alkoi kuin vaivihkaa Paola Livorsin Nottetempon (2005/2011) eteerisen kauniista soinneista ja kimmeltävistä äänikentistä. Tero Lanun Unilinnut (2016) oli tekstuuriltaan hyvin selkeää ja rytmisesti eloisaa musiikkia, joka kuitenkin tässä ohjelmakokonaisuudessa jäi jossain määrin toisten teosten varjoon.
Valaistuksen kirkastuessa musiikki eteni kappale kappaleelta monimutkaisempaan suuntaan. Esa-Pekka Salosen pianosarjan Dichotomie (2000) osassa II Organisme Alasaarelan taidot musiikin selkiyttäjänä pääsivät hyvin oikeuksiinsa. Kaija Saariahon Arabesques et adages (2017) oli herkkien sävyjen taiturina tunnetun säveltäjän teokseksi hyvinkin eloisa ja jopa karski.
Ohjelman kruunasivat kuusi György Ligetin Etydiä (1985). 1900-luvun merkittävimpiin pianoteoksiin kuuluvat etydit ovat teknisten vaikeuksiensa lisäksi rytmisesti äärimmäisen haastavia. Alasaarelan tulkinnassa ihastuttivat erityisesti laaja dynamiikka ja pianismin täydellinen vaivattomuus.
Ligetin mestariteosten jälkeen Juha T. Koskisen lakoninen Kokuugen (2017) oli kuin aforismi suuren romaanin jälkeen. Teoksen vähäisen nuottimäärän myötä saliin laskeutui sama pimeys, jossa konsertti oli alkanutkin."
Lähde: Kalevan paperiversio
Helsingin Sanomat 31.8. 2017
"Maj Lind -finalistien konserttoesitykset saivat yleisön riemastumaan"
"Alasaarelalla on kaikki edellytykset "barbaariseen", lyömäsoitinmaiseen Prokofjev-vasarointiin ja laulavaan lyyriseen säihkyyn. Toistaiseksi hän kuuluu kuitenkin vielä kevyen sarjan Prokofjev-virtuooseihin, jonka pitäisi saada sointiinsa enemmän kantavaa kilahtelua ja villiä voimaa.
Kun Alasaarela vapautui, hän onnistui irrottamaan säihkyvää terävyyttä ja rytmistä pontta Steinway-flyygelistä. Ensiosan pitkässä ja valtaisessa kadenssimöhkäleessä hän alkoi kasata muhkeita sointimassoja. --
Scherzossa oli lupaavaa villiyttä, Intermezzossa hauskaa barbaarista tanssillisuutta. Finaali eteni huimasta hyppelystä ja venäläisistä kansanlaulutunnelmista codan dissonanttiseen hurjasteluun. Yleisö puhkesi odotetusti äänekkäisiin suosionosoituksiin."
Lähde: https://www.hs.fi/kulttuuri/konserttiarvostelu/art-2000005348653.html
Helsingin Sanomat 25.8. 2017
"Maj Lind -kilpailun välierä alkoi akateemisen kuivasti"
" -- Kun päivän kolmas kilpailija, Hannu Alasaarela soitti Saariahon Arabesques et adages -teoksen, se vaikutti jo debussymäiseltä pianorunoudelta.
Alasaarelan soitto on kirkasta, herkkäsointista, läpikuultavan selkeää ja rytmisesti joustavan elävää. Hän oli välieräsuorituksessaan vielä parempi kuin alkuerässä.
Alasaarelan keveästi säteilevälle kosketukselle sopii erinomaisesti sellainen piirrosmainen teos kuin Debussyn musiikillinen kaukomatkailu Estampes (Puupiirroksia).
Kirkkaisiin teema- ja koristekuvioihin sekä kimmoisiin, täsmällisiin rytmeihin yhdistyi hienovaraisesti hohtava, vivahteikas sointi: gamelan-taikaa Pagodeissa ja espanjalaisen kitaran helähtävää habanera-sykettä Granadan illoissa.
Sarjan kolmas osa, Puutarhoja sateessa oli ornamentaalisesti sykkivää ilmavaa solinaa, jossa soi somasti ranskalainen lastenlaulu Nous n'irons plus au bois (Me emme mene enää metsään).
Chopinin balladi nro. 1, g-molli aaltoili kiihkein romanttisin nousukuohuin ja runollisesti laulavin suvannoin."
Lähde: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005340065.html
Helsingin Sanomat 20.8. 2017
"Jatkopaikoille alkaa olla tungosta korkeatasoisessa Maj Lind -kilvassa"
" -- Suomalaisyleisön suosiossa on myös Alasaarela, jonka soitossa on valloittavaa valoisuutta ja kepeää taituruutta. Hän oli parhaimmillaan kirkkaasti sujuvassa Bach-polyfoniassa, Bachin ranskalaisen sarjan sirosti liikkuvissa tansseissa ja Haydnin Es-duuri sonaatin valoisissa ja monivärisissä sointikuvissa ja energisesti ja oikukkaasti polveilevissa rytmikuluiluissa.
Alasaarela osasi kiitää Chopinissa virtuoosisesti. Hän vasaroi iskevän nopeasti Rahmaninovin ja Lutoslawskin etydien rytmejä, joskaan hänessä ei ollut Zaitsevin tasaista voimaa ja täyttä tarkkuutta. Hänen paras virtuoosinumeronsa oli Esa-Pekka Salosen ikiliikkujamainen Il Organisme, joka kasvoi yhä suurempaan, notkeasti helisevään valovirtaan, kunnes tuntui lopun pienen katastrofin jälkeen haihtuvan ilmaan."
Lähde: https://www.hs.fi/kulttuuri/konserttiarvostelu/art-2000005333315.html<br>
Helsingin Sanomat 7.5. 2017
"HANNU ALASAARELA (s.1994) hallitsi upeasti Prokofjevin "barbaarisen" g-molli-konserton kaikki ulottuvuudet suurten sointimassojen myrskyistä villiin motoriseen menoon ja kaikkeen muuhun hurjaan ja dissonoivaan vasarointiin. Taiturillisen tarkasti ja rytmikkäästi iskevä rytinä sai myös salaperäiset lyyriset vastakohtansa. Myös tätä pianistia veikkasi palkintosijoille."
Lähde: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005199936.html
YLE 24.8. 2017
"Suomalaisyleisö yllätti lämmöllään"
"Hannu Alasaarela, 23 kuului niihin kilpailijoihin, jotka olivat koonneet välieräohjelmistonsa useasta, suhteellisen lyhyestä teoksesta. Tämä tuntuikin sopivan hyvin Alasaarelan soittajapersoonalle. Saariahon tilausteoksen erittäin vakuuttava, ulkoa soitettu, esitys vahvisti kuvaa Alasaarelan poikkeuksellisesta musiikillisesta älykkyydestä ja suuresta osaamisesta nykymusiikin parissa. Nuottikuva oli tutkittu tarkasti ja pianisti reagoi mielestäni edellistä soittajaa uskottavammin säveltäjän dynamiikkamerkintöihin ja karakterisointiohjeisiin. Vinkki säveltäjille: tälle miehelle kannattaisi säveltää teoksia, loistava esitys on taattu!
Sibeliuksen Rêveriessä oli lyyrinen, kuulas sointi ja herkkävaistoinen Alasaarela sai teokseen rikkumattoman tunnelman. Ailahteleva Scherzino oli täynnä elämää ja monipuolinen kosketusten kirjo tuotti ainakin itselleni suurta mielihyvää.
Seuraavaksi numerokseen Alasaarela oli valinnut viisi etydiä György Ligetiltä. Ensimmäinen niistä, Epäjärjestys, soi graafisen selkeästi ja aavistuksen totuttua kevyemmin. Seuraava etydi, Vapaat kielet, loi sulavassa ja taipuisassa lyyrisyydessään hienon kontrastin ensimmäiselle. Fanfaarit Alasaarela soitti hiukan varovaisella soinnilla, mutta toteutus oli silti vakuuttava. Sateenkaaren tulkinnassa oli herkkyyttä ja intensiivisyyttä. Varsovan syksy alkoi soinnilla, jossa tuntui olevan kuumeista kelmeyttä. Tekstuuri kuulosti selkeältä ja jännitteiden rakentelu oli älykkäästi suunniteltua.
Debussyn Estampes'ssa kuva herkästä sointivärien mestarista vain vahvistui. Pagodit oli ihastuttavaa pentatonista fantasointia, jossa Alasaarela kykeni taitavasti erittelemään hiljaisia ja vielä hiljaisempia tasoja. Ilta Granadassa viettelevine habanera-rytmeineen oli aistillinen ja taitavasti rakennettu. Äärimmäiset pianissimot pakottivat yleisön kuuntelemaan keskittyneesti. Puutarhat sateessa -osa oli tämän teoksen esityksistä yksi parhaita koskaan kuulemiani. Se todella herätti mielikuvituksen. Lopuksi kuultu Chopinin Balladi g-molli oli ohjelman pisin teos vajaan kymmenen minuutin kestoineen. Myös siinä Alasaarela onnistui luomaan hivelevän hiljaisia ja herkkiä sävyjä ja rakentamaan persoonallisen ja mielekkään kokonaisuuden.
Alasaarela tuntuu olevan omimmassa elementssään soittaessaan herkkyyttä ja pieniä mielenailahduksia sisältävää musiikkia. Hän on toki vakuuttava myös virtuoosisessa tekstuurissa, ja silloin hän yleensä tuntuu pyrkivän eriteltyyn ja graafiseen toteutukseen. Laveaa, paksua tai suuresti resonoivaa sointia häneltä harvoin kuullaan, mutta kaikenlaisia muita sointivärejä sitten sitäkin enemmän. Ensimmäisessä erässä saatu hyvä vaikutelma vain parani välierässä. Alasaarela on upea taiteilija, jolle toivoisi jatkossa paljon konsertteja."
Lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/08/24/suomalaisyleiso-yllatti-lammollaan<br>
YLE 27.8. 2017
"Kamarimusiikkifinaali tulvi romanttista tunnetta"
" -- Kamarimusiikkifinaalin avasi Hannu Alasaarelan ja Uusi Helsinki-kvartetin tyylikäs esitys Schumannin täysromanttisen hurmioituneesta pianokvintetosta Op. 44. Alasaarela vaikutti olevan kamarimusisoinnissa hyvin kotonaan. Hänellä on hyvä yhteissoinnin taju, ja niin säestävissä osuuksissa kuin soolo-osuuksissakin hän mitoitti dynamiikan hyvin. Hänen pianosointinsa oli hyvin selkeä, joten hänen soittonsa kuului hiljaisenakin hyvin jousten soinnin läpi. Lisäksi hän osaa balansoida omaa soittoaan tarvittaessa basso- tai diskanttivoittoiseksi, mikä vaikuttaa positiivisesti yhtyeen sointiin.
Alasaarelan ajankäyttö tuntui pelaavan sangen hyvin yhteen hienosti soittaneen kvartetin kanssa. Yhteispeli vaikutti muutenkin hyvältä - aloitteita tehtiin ja niihin reagoitiin molemmin puolin. Esitys tuntui avautuvan soinnillisesti matkan varrella ja karakterisointikin tuntui muuttuvan selkeämmäksi. Toinen osa oli koskettavasti muotoiltu, mutta siinä kuulee joskus enemmänkin tuskaa. Kolmas osa, joka on vaikea soittaa täsmällisesti yhteen, onnistui mainiosti sekä soinnillisesti että ajankäytöllisesti. Finaalissa Alasaarelalla ehkä olisi ollut varaa jäntevämpäänkin solistiseen otteeseen, mutta tälläkin tavalla esitettynä esitys kyllä tempasi mukaansa ja huipentui komeasti."
Lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/08/27/kamarimusiikkifinaali-tulvi-romanttista-tunnetta<br>
YLE 20.8. 2017
"Toisen kilpailupäivän huipensi kiinalainen pyörremyrsky"
" -- Hannu Alasaarelan, 23 Bacheissa kuului retoriikan ja barokin tanssien tuntemus ja vahva henkilökohtainen sitoutuminen esitettävään musiikkiin. Samaa kiinnostavaa musiikillista ajattelua, kosketuksen valppautta ja tyylituntemusta aistin myöhemmin Haydnin sonaatin esityksessä. Alasaarelan lähestymistapa musiikkiin kuulosti kilpailuympäristössä tuoreelta ja omaperäiseltä. Etydeissä hän osoitti suurta sorminäppäryyttä ja soinnillista virtuositeettia. Esa-Pekka Salosen Dichotomiessa Alasaarelasta kuoriutui vaikuttava uuden musiikin tulkki. Hän oli mielestäni päivän omaperäisimpiä taiteilijoita."
Lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/08/20/toisen-kilpailupaivan-huipensi-kiinalainen-pyorremyrsky<br>
YLE 31.8. 2017
"Aito Hannu, karismaattinen Jun ja pianon sankaritar So"
"Tunnelma täydessä salissa oli keskittynyt ja yleisön myötäeläminen käsinkosketeltavaa, kun ainoa suomalainen finalisti, Hannu Alasaarela aloitti finaaliosuutensa. Prokofjevin pianokonserton tuskantäyteinen aloitussoolo muotoutui vangitsevasti ja kantoi salissa hyvin. Alasaarela onnistui ensimmäisessä osassa pitämään intensiteetin herkeämättä yllä - laulavat kohdat eivät jättäneet yleisöä hetkeksikään rauhaan, ja vinksahtaneella tavalla tanssilliset kohdat hän karakterisoi osuvasti.
Kevyt ja motorinen toinen osa oli nautittavan suvereeni. Tällainen kirkas ja rytmikäs briljanttia sormitekniikkaa vaativa tekstuuri tuntuu Alasaarelalle suorastaan helpolta. Kolmannessa osassa syntyi kurkkua kuristava, ristiriitoja täynnä oleva, jollain tavalla mieleltään särkynyt tunnelma.
Neljännen osan vaikeat rytmit ja hurjan akrobaattiset vaikeudet Alasaarela selvitti sähköisen virtuoosisesti. Kuuluisa kansanlaulumainen lyyrinen teema soi yksinkertaisen paljaasti ja graafisesti, mikä korosti sen myöhempää kehittelyä. Tästäkin osasta muodostui mieleenpainuva kokonaisuus. Mielestäni Alasaarela paransi osa osalta. Tämä oli ravisteleva esitys.
Alkuerien perusteella minulle oli syntynyt sellainen vaikutelma, että soittoteknisessä mielessä sormitekniikka tuntuisi olevan Alasaarelalle luontaisempaa kuin käsivarsien, hartioiden tai koko vartalon vapautunut käyttö soinnin tuottamisessa. Finaalissa Alasaarela onnistui kuitenkin tässä mielessä näyttämään uusia puolia itsestään. Kun kehon käyttö oli kokonaisvaltaisempaa, sointikin oli aiempaa suurempi ja kantavampi. Tätä puolta Alasaarela varmaankin tulee viemään pitemmällekin tulevaisuudessa.
Aiemmissa erissä ehkä enemmän älyllisen kuin emotionaalisen vaikutelman antanut Alasaarela onnistui nyt myös järkyttämään ja riipaisemaan. Nyt kuultiin väkeviä tunteita. Tulkinnalliset ratkaisut olivat mielenkiintoisia, läpieletyn ja perustellun tuntuisia. Mikä parasta, Alasaarelan soitto ei ole samanlaista kuin muiden, eikä se edusta mitään traditionaalista koulukuntaa. Se on aitoa Hannua! Prokofievin konsertto sai hienosti rakentuvan, tunteisiin vetoavan ja omaperäisen tulkinnan Alasaarelan käsissä."
Lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/08/31/aito-hannu-karismaattinen-jun-ja-pianon-sankaritar-so<br>